Ryijymatto solmien

Teimme aihepiirisuunnitelman aiheesta ”Minä meidän luokassamme” ja yksi siihen liittyvistä tehtävistä oli liukuestemattoon solmimalla toteutettava ryijy tai matto.

Käytin omaa ekaluokkalaistani koekaniinina ja häneltä sekä muovipussi- että kangassuikaleiden leikkaus sujui näppärästi ja solmiminenkin oli mukavaa. Tässä työssä ei ole niin tarkkaa mihin kohtaan suikaleen aina solmii, lopputulos on kuitenkin kiva, vaihteleva tosin, mutta eläväinen.

Saimme tunnilla palautetta suunnitelmastamme ja mieleeni jäi hyvä idea siitä miten tämä voisi olla sellainen ”välipalatyö” jota oppilaat voisivat tehdä muiden töiden välissä jos ne valmistuvat eri aikoihin.

Muovipussi- ja kangassuikaleet kävivät ihan hyvin samaan työhön. Tietenkin voisi tehdä vain jommasta kummasta, mutta tämän työn tavoite olikin että niistä tulee persoonallisia ja värikkäitä. Suikaleisiin voi hyödyntää vanhoja vaatteita tai kaapin nurkkiin unohtuneita tilkkuja.

Sormia kyllä syyhyttää, että taidan kesälomalla näperrellä tuon mallikappaleen ihan valmiiksi ja jos tekisi mökillekin toisen ja sitten yhden vielä parvekkeelle… Tähän työhän innostuu kun se on helppoa ja tulosta syntyy suht nopeasti.

Tasa-arvo ja sukupuolinäkökulmaa käsityönopetukseen

Omat kokemukseni käsityön opetuksen sukupuolijaosta ovat hyvin samansuuntaisia kuin mitä verroluennossa esitellään. Olen itse käynyt kouluni 1990-luvulla Joensuun normaalikoulussa. Muistan osallistuneeni tekstiilitöihin kolmannelta luokalta eteenpäin. Teimme jossain veiheessa ala-asteella myös vaihdon, jolloin tytöt olivat jonkin aikaa teknisissä ja pojat tekstiilitöissä. Meillä olisi muistini mukaan ollut mahdollisuus valita jo tuolloin kumpaan haluaisimme osallistua, mutta silti ryhmät jakautuivat sukupuolen perusteella.

Yläasteella osallistuimme jonkin verran myös teknisiin töihin, mutta silloin vielä selkeämmin tuntui että se oli ”miesten maailma” jossa me tytöt olimme vähän eksyksissä.

Olisin itse hyvinkin kiinnostunut tekemään erilaisia pieniä korjaus- ja nikkarointihommia, mutta en koe että olisin kouluaikana saanut mitään valmiuksia niihin. Kaikki mitä osaan, olen itse opetellut myöhemmin. Mielestäni olisikin hyödyllistä opettaa kaikille oppilaille tasavartaisesti perustaitoja käsitöistä. Vaikka luennossa esitetyn erään väittämän mukaan silloin ei oppisi mitään taitoa kunnolla. Olen asiasta eri mieltä. Kun oppilas oppii perustaitoja voi hän sen jälkeen oman kiinnostuksensa mukaan suuntautua ja kehittää taitojaan.

Olen samaa mieltä siitä, että kouluissa on edelleen hyvinkin kirjava käytäntö siitä miten ryhmät jakaantuvat käsitöiden osalta. On yllättävää huomata, että edelleen joissakin kouluissa valinta menee automaattisesti sukupuolen mukaan.

Onneksi nykyään mediassa ym. leviää tietoa virkkaavista ja neulovista sekä vaatesuunnittelijoinakin toimivista pojista ja miehistä. Ehkäpä sillä saataisiin asenteita muutettua. Olin erityisen iloinen löytäessäni kirjastosta Joka tyypin kaavakirjan, jossa käsityöt ja ompeleminen esitetään selkeästi nuorille ei kumpaankaan sukupuoleen liittäen.

Itse osallistuin mielelläni koulutuksessani sekä tekstiili- että teknisten töiden opintojaksoille. Ihmettelin joidenkin naisopiskelijoiden jopa pelokasta asennetta teknisiä töitä kohtaan sekä sitä että joku miesopiskelijoista ei ollut koskaan edes käynyt tekstiilitöiden luokassa. Kuitenkin molempien oppiaineiden taidot ovat mielestäni tarpeellisia jokapäiväisessä elämässä.

 

Lähde: Sirpa Kokko: Verkkoluento, Tasa-arvo ja sukupuolinäkökulmaa käsityönopetukseen

Kamerapussi – neulontatyö

Suunnittelu:

Arvioin tarvittavan silmukkamäärän lankavyötteen perusteella.

Halusin tehdä kameralleni pussin, koska kamera kulkee usein laukussani pipon sisällä. Pussiin kaipasin kiinnitysnyöriä ja tarpeeksi paksua ja pehmeätä lankaa.

Olin löytänyt kaupasta mieleisen väriset ja tuntuiset langat jo etukäteen ja niiden perusteella tein suunnitelman.

Halusin kokeilla palmikkoneuleen tekemistä, koska se ei ollut minulle ennestään tuttua. Kokeilin palmikkoa mallitilkulle ennen varsinaisen työn aloittamista.

Kirjan ohjeessa neuvottiin neulomaan kaksi nurjaa silmukkaa ja sitten kuusi oikeata. Koska halusin hieman lisää leveyttä työhöni lisäsin nurjien silmukoiden määrän kolmeen. Siten jokaiselle puikolle tuli 18 silmukkaa ja koko työhön yhteensä 72 silmukkaa.

Palmikon neulominen oli helpompaa kuin olin kuvitellut, mutta hankaluuksia tuotti kierrosten laskeminen ja siten oikealle kierrokselle palmikoinnin satuttaminen.

Pussin yläreunaan tein pitsineuleella rivistön reikiä narua varten.

Narun neuloin kolmella silmukalla putkiloksi niin että neulottuani yhden kierroksen siirsin silmukat jälleen puikon oikeaan reunaan niin että reunat kiristyivät yhteen ja lopputulos muistuttaa putkea.

Lankoina käytin Novitan Hanko-lankaa joka on osittain kierrätyspuuvillasta valmistettua. (50% puuvillaa 50% akryyliä).

Puikkoina numero 6 sukkapuikkoja ja apupuikkoa palmikon tekemisessä.

Kudonta

Harjoittelimme tänään kudontaa.

Valitsin muovisen kehikon ja paksun Isoveli-villalangan.

Loimet tein vahvasta kalastajanlangasta.

Pitkällä neulalla pujottelu sujui vaivattomasti.

Tämä oli todella helppo tekniikka ja onnistuisi varmasti pieniltäkin oppilailta. Ainoa hankaluus on työn sitominen lopuksi niin ettei se lähde purkaantumaan.

Huomioitavaa:

• jätä loimiin sidonta/päättelyvaraa kumpaakin päähän reilusti
• lanka ei saa olla liian pitkä
• langan päättely (myös alussa) kerrosten väliin
• kudoksen tiivistäminen kammalla napakaksi
• langan sopiva kireys joka kierroksella, ettei reunat kiristy ja työ kapene
• päättely niin että katkaisee aina kaksi lankaa kerrallaan ja sitoo ne, ettei irrota koko työtä kerralla kehikosta
• jos päättelylangat jättää tarpeeksi pitkiksi (kierittää ne aluksi koko kehikon ympäri) voi työn siistiä niputtamalla eri suuntiin harottavat loimilangat hevosenhäntasolmuilla nätimmiksi.
• älä leikkaa hapsuja liian lyhyiksi ettei solmut purkaannu

Tekstiilimateriaalit ja kestävä kehitys

Miten opettaisit alakoulussa tekstiilikuitu- ja materiaalitietoutta?

Opettaisin tekstiilikuitu- ja materiaalitietoutta aina siinä tilanteessa kun kyseistä materiaalia tarvitaan. Materiaalista on hyvä tietää perusasiat ennen kuin sitä käytetään, esim. miten käyttäytyy, mihin tarkoituksiin sitä yleensä käytetään, millaisilla välineillä sen kanssa työskennellään ja niin edelleen.

Materiaaleihin voisi tutustua konkreettisten mallien avulla tunnustellen ja tarkastellen sekä esimerkiksi kirjojen ja internetin avulla. Netistä löytyy monenlaisia sivustoja esim. Temati, joissa on selitetty materiaalien alkuperää. Pienempien oppilaiden kanssa asiaa käsiteltäisiin konkreettisemmin ja yksinkertaisemmin, mutta vanhemmat oppilaat voisivat jo itse etsiä tietoa ja miettiä esimerkiksi millaisesta materiaalista joku työ kannattaa toteuttaa.

 

1.  Miten tekstiilit ja vaatteet kuormittavat ympäristöä?

Raaka-aineen valmistaminen tai kasvattaminen kuormittaa omalla tavallaan ympäristöä esim. veden kulutuksen, käytettyjen lannoitteiden ja torjunta-aineiden muodossa. Öljypohjaiset ja kasvipohjaiset kankaat sekä eläimistä saatavat materiaalit käsitellään usein kemikaaleilla, joita voi käsittelyn yhteydessä päästä luontoon esim. väriaineet ja erilaiset pintakäsittelyaineet.

Vaatteiden valmistaminen vie energiaa – sähköä – miten tuo sähkö tuotetaan siitä riippuu kuinka paljon valmistaminen kuormittaa. Vaateteollisuus voi olla hyvinkin epäeettistä tietyissa maissa työntekijöiden huonojen työolojen takia.

Kun valmistetaan vaatetta, sen raaka-aineita, tarvittavia kemikaaleja ja itse vaatetta kuljetetaan paikasta toiseen erilaisilla kulkuneuvoilla. Mitä pidempiä matkoja materiaali tai vaate kulkee, sitä suuremmat ympäristövaikutukset sillä on.

Tekstiilien käyttö, erityisesti niiden peseminen kuormittaa myös ympäristöä.

 

2. Miten voisit vähentää omilla toiminnoillasi tekstiilien ympäristökuormaa omassa elämässäsi?

– Perehtymällä vaatteiden alkuperään ja tuotanto-oloihin.

– Ostamalla vain tarpeellisia ja mahdollisimman monikäyttöisiä vaatteita, joita voi korjailla ja tuunailla mielen mukaan. Silloin samoja vaatteita voi käyttää vuosia.

– Pysymällä samoissa mitoissa vuodesta toiseen (lisää lenkkeilyä) että ne vaatteet myös sopivat.

– Vähentämällä pyykkäämistä.

En tälläkään hetkellä heitä tekstiilejä roskiin vaan hyödynnän niitä joko antamalla eteenpäin, viemällä mökille tai kirpputorille ja kaikista rikkinäisimmät käytän siivouksessa tai virkkaan matoiksi. Vaatteiden ostamisen suhteen opiskelububjetti pakottaa pitämään tiukkaa linjaa, mutta tiedostan kyllä että pitäisi panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Lasten vaatteiden kohdalla se on vaan lähes mahdotonta, koska ei rahat riittäisi ostamaan kalliimpia laadukkaampia vaatteita koko ajan kasvaville ja polviapuhkoville lapsille. Onneksi heidänkin kohdallaan toimii kierrätys serkkujen ja tuttavien lasten kesken ettei kaikkia vaatteita tarvitse uutena ostaa. Voisin myös kiinnittää huomiota enemmän pyykkien pesemiseen. Käytän kyllä ympäristöystävällisiä pesuaineita, mutta joidenkin vaatteiden kohdalla riittäisi ehkä tuuletus tai huuhtelu pesun sijaan.

 

Lähteet:

Anna-Maija Järvisalo: Tekstiilit ja ympäristö

T. Ekdahl, S. Piira ja J. Leppäläinen: Tuotteen elinkaari, Paidan elinkaari (löytyy väliotsikon IDEOITA JA KEHITTÄMISHANKKEITA KOULUISSA alta)